Fengshui - rakennusperinnettä tuhansien vuosien takaa
Fengshui on kiinalainen ympäristöoppi jonka avulla on aikoinaan valittu mahdollisimman hyviä rakennuspaikkoja kaupungeille, kylille ja rakennuksille. Sillä on tavoiteltu ekologisuutta, esteettisyyttä ja terveellistä rakennustapaa.
Ensimmäiset fengshui-käsikirjat kirjoitettiin 800-luvulla. Arkeologisten kaivausten perusteella oppia on hyödynnetty jo esihistoriallisella ajalla.
Vielä 1900-luvun alun Kiinassa fengshui oli arvostettu tieteenala. Maan korkein johto käytti sitä tärkeiden rakennusten, kuten keisarin palatsien sijoittelussa ja suunnittelussa.
Talonpoikaisjärkeä ja ympäristöpsykologiaa
Länsimaissa fengshui yhdistetään nykyään yleensä pelkästään sisustukseen ja "new ageen". Oppia voi kuitenkin soveltaa myös rakennuksen ulkopuolella, ja vaikka fengshui kumpuaa kiinalaisesta perinteestä, ei sen käyttö vaadi mitään erityistä maailmankatsomusta.
Samanlaisia hyvän rakennustavan ohjeita on Suomessakin aikoinaan välitetty isältä pojalle ja mestarilta kisällille.
Hyvät suunnitteluratkaisut perustuvat yleensä kokemuksen tuomaan viisauteen. Kiinan pitkän historian aikana maaston ja tilan käsittelyn viisautta on kirjattu systemaattiseen muotoon. Pitkä historia on yksi fengshuin arvo ja vahvuus.
Koska fengshuin periaatteita voi soveltaa kulttuurista, mittakaavasta ja tyylistä riippumatta, se voi nykyäänkin olla apuna missä tahansa suunnittelutehtävässä.
Fengshuita voi verrata länsimaiseen ympäristöpsykologiaan: molemmat tutkivat ympäristön ja ihmisen välistä vuorovaikutusta, lähtökohtanaan se, että fyysinen ympäristö vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja ympäristöä muokkaamalla voi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Perinteisen kiinalaisen ajattelutavan mukaan harmoninen ympäristö tukee ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia siinä määrin, että fengshuilla katsotaan olevan yhteyksiä myös kiinalaiseen lääketieteeseen.
Sanastoa suomalaisittain
Fengshuissa käytetään taolaisen filosofian peruskäsitteitä, joita ovat muun muassa yin/yang, qi-energia ja viisi elementtiä sekä niiden kiertokulku.
Toisiaan täydentävät yin ja yang voivat näkyä länsimaisessa rakentamisessa vaikkapa valon ja varjon, sileän ja karkean, aktiivisten oleskelutilojen ja levollisten makuutilojen vaihteluna.
Qi on muun muassa kulkuväylien sekä oleskelupaikkojen rytmittelyä. Kuten veren suonissa, katseemme ja kehomme on voitava vaeltaa tilassa ja tilojen välillä esteettömästi, mutta riittävän kiireettömästi.
Kaikki värit, muodot ja vaikkapa tunnetilat voidaan kiinalaisen ajattelutavan mukaan yhdistää johonkin viidestä elementistä. Näille elementeille, tai ”energiatiloille”, on annettu symboliset nimet: puu, tuli, maa, metalli ja vesi. Yhden elementin, esimerkiksi värin, suosiminen muiden kustannuksella johtaa epätasapainoon. Elementtiteoria muistuttaa fengshuin harjoittajaa suuremman kokonaisuuden ja alati muuttuvien olosuhteiden huomioon ottamisesta.
Neljä eläintä ja mingtang
Fengshuissa on runsaasti koulukuntia. Pääjako tehdään yleensä muoto- ja kompassikoulukunnan välille. Yksi muotokoulukunnan lähtökohdista on neljän eläimen teoria, jonka mukaan ihanteellinen tontti avautuu etelään, jotta auringonvaloa olisi mahdollisimman paljon. Tontin takana olisi hyvä olla vuori tai kukkula, joka antaa tukea ja suojaa kylmiltä pohjoistuulilta. Mieluiten tontti olisi sivuiltaankin kukkuloiden syleilyssä, ikään kuin käsinojallisessa nojatuolissa. Nojatuoliasetelmaa kuvataan neljän eläinsymbolin avulla: takana on vakaa, musta kilpikonna, vasemmalla sinivihreä lohikäärme, edessä punainen, lentävä lintu ja oikealla valkoinen tiikeri. Eläinten tulisi jollain tavalla näkyä maisemassa, joko maaston muotoina tai rakennettuina symboleina.
Neljän eläimen teoria toimii erinomaisesti myös Suomen leveysasteilla - täälläkin kaikki ymmärtävät suojaisessa etelärinteessä sijaitsevan järvenrantatontin arvon.
Mingtang-käsitteellä, sananmukaisesti käännettynä loistava sali, kuvataan oven suusta avautuvaa tilaa. Sisä-mingtang tarkoittaa käytännössä eteistä ja ulko-mingtang ulko-oven edustaa. Ihannetapauksessa molemmat ovat laajat. Suomessa suunnitellaan valitettavan usein pieniä tuulikaappeja ja unohdetaan väljän eteisen arkeen tuomat edut. Kenties voisi olla aika omaksua suomenkielen rakennussanastoon yksi kiinalainenkin lainasana: mingtang!
Kristiina Mäntynen
Luomurakentaja 2/2001