ETUSIVULLE KURSSIT JA TILAISUUDET ARTIKKELIT, JULKAISUT, VIDEOT
KOTIKONSULTAATIO YRITYSKONSULTAATIO FENGSHUI-ARKKITEHTUURI
KODIN TAI YRITYSTILAN ETSINTÄKONSULTAATIO LASKIMET
MITÄ ON FENGSHUI? FENGSHUI SUOMESSA KAUPPA SHOP IN ENGLISH




Mitä on fengshui?
Fengshui — harmoniaa kiinalaisittain





Fengshui on vuosituhansia vanha, perinteistä kiinalaista rakentamista ohjannut oppijärjestelmä. Paitsi tasapainoista ympäristöä, sen avulla on tavoiteltu onnea, hyvinvointia ja terveyttä.

Sananmukainen käännös fengshuille on ”tuuli ja vesi”. Fengshuin neuvojen mukaan Kiinassa on aikoinaan valittu kaupunkien ja kylien paikat, suunniteltu temppelit ja talot, ja samoja periaatteita on voitu soveltaa pienimmänkin esineen paikkaa valittaessa. Monet ohjeista ovat talonpoikaisjärjellä ymmärrettäviä, hyvään rakentamistapaan liittyviä; osa taas on voimakkaammin sidoksissa kiinalaiseen kulttuuriin.

Vielä 1900-luvun alun Kiinassa fengshui oli arvostettu tieteenala. Maan korkein johto käytti oppia tärkeiden rakennusten kuten keisarin palatsien sijoittelussa suunnittelussa, ja myös kansa hyödynsi sen menetelmiä. Keisarivallan kukistuttua ja länsimaisen vaikutuksen voimistuttua fengshui on katsottu taikauskoksi, ja sen harjoittaminen on viime vuosiin asti ollut käytännössä kiellettyä. Kansantasavallan ulkopuolisissa kiinalaisyhteisöissä, kuten Hongkongissa, Taiwanissa ja Singaporessa, fengshui on kuitenkin jatkanut kukoistustaan. Alun perin luonnonmaiseman analyysiin kehitetyn opin mukautumiskykyä osoittaa sen sopeutuminen suurkaupunkiympäristöön; pilvenpiirtäjien katsotaan nyky-fengshuissa vastaavan vuoria ja katujen jokia.

Fengshui on syntynyt riisinviljelyyn pohjautuvassa kulttuurissa. Riisinviljely edellytti huolellista maankäytön suunnittelua ja ekologista ymmärrystä, siis “tuulen ja veden lakien” tuntemusta. Vanhimmat kirjalliset maininnat fengshuista ovat yli 2000 vuotta vanhoja, ja ensimmäiset systemaattiset fengshui-käsikirjat kirjoitettiin 800-luvulla. Fengshui onkin varhaisimpia käytännössä koeteltuja ekologista rakentamista ja maankäytön estetiikkaa ohjaavia teorioita.

Teoreettisesti fengshuin juuret ovat taolaisessa filosofiassa, jonka kehittivät luonnon kiertokulkua tarkkailleet kiinalaiset oppineet noin 300-luvulla eaa. Luonnonlakien kanssa sopusoinnussa toimiminen sekä ekologisen ja esteettisen tasapainon ylläpitäminen olivat tämän ajatusmallin mukaan turvallisuuden, jatkuvuuden, onnen ja hyvinvoinnin tae.

Perinteisen kiinalaisen ajattelutavan mukaan ihmisen kohtalo on vain osittain ennalta määrätty. Kohtalon katsotaan koostuvan viidestä tekijästä: synnynnäisistä seikoista (kuten ruumiinrakenteesta ja perhetaustasta), sattumasta, hyvistä teoista, opituista asioista sekä ympäristöstä missä ihminen elää, siis fengshuista.


Qi — elämän energiavirta

Qi on fengshuissa käytettävistä perinteisen kiinalaisen tieteen käsitteistä tärkein. Se on kaikkialla virtaava, elämää ylläpitävä ja synnyttävä energia. Kiinalaisessa lääketieteessä, kuten akupunktiossa, qin katsotaan liikkuvan luonnostaan ihmiskehon läpi erityisiä energiakanavia, meridiaaneja pitkin. Qi myös seuraa mielen liikkeitä, joten ihminen voi osittain vaikuttaa siihen myös tietoisesti. Qin esteetön virtaaminen kehon lisäksi myös maastossa ja rakennuksen tilasta toiseen, on fengshui-ajattelun mukaan äärimmäisen tärkeää.

Energia ei toisaalta saa virrata liian suurella voimalla, vaan mieluiten hieman mutkitellen, jotta se ehtii elävöittämään ohittamansa kohteet. Siten esimerkiksi talossa jossa pääovelta näkee suoraan takaovelle, ilmavirta ja katse — sekä niiden mukana qi — kulkevat samalla ulos. Toisaalta jos ovi aukeaa kohti umpiseinää tai pimeään, sotkuiseen eteiseen, qin virtaus estyy. Parasta olisikin, jos sisään astuttaessa vastassa olisi runsaasti tilaa, mieluusti myös jotakin iloa tuottavaa, kuten kaunis esine tai kuva. Silloin kannamme sisääntulon positiivista mielikuvaa ja sen kohottavaa energiaa peremmälle huoneisiin. Fengshuin mukaan ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa se minkälaisissa tiloissa hän säännöllisesti oleskelee tai minkä läpi kulkee.

Suoraviivaista ja vaikutuksiltaan negatiivista energiaa kutsutaan fengshuissa nimityksellä sha qi. Tällaista energiaa synnyttävät esimerkiksi aggressiivisesti kohti osoittavat terävät muodot, kuten suoraan taloa kohti suunnatut kadut tai naapuritaloista kohdistuvat terävät kulmat. Perinteisesti sha qin vaikutusta on pyritty hajottamaan tällaiselle linjalle sijoitetulla esteellä, kasveilla, peilillä tai vaikka tuulikellolla.


Tao jakautuu yiniin ja yangiin

Yin-yang -symboliikka on taolainen tapa kuvata ilmiömaailmaa ja sille luonteenomaista jatkuvaa muutosta. Kokonaisuuden (=tao) katsotaan jakautuvan alati vuorotteleviksi vastakohtapareiksi. Näitä ovat esimerkiksi varjo ja valo, naisellinen ja miehinen, heikko ja vahva, pimeä ja valoisa, negatiivinen ja positiivinen.

Kaikki ilmiöt kuuluvat joko yiniin tai yangiin: mikään ei kuitenkaan voi olla pelkästään yin tai yang, yin-ilmiössä on aina yangin siemen ja päinvastoin. Yin ja yang ovatkin suhteellisia määreitä; valoa ei ole ilman varjoa. Ne ovat toisiaan puoleensa vetäviä ja toisiaan täydentäviä vastakohtia.

Fengshuissa yin-yang -ajattelua sovelletaan monin tavoin. Makuuhuoneiden olisi esimerkiksi hyvä ilmentää levollisia yin-piirteitä, kun taas olohuoneeseen sopivat paremmin aktiiviset yang-piirteet: kirkkaammat värit ja valoisuus.

Kaikki elämään kuuluva voidaan kiinalaisen ajattelutavan mukaan jakaa paitsi yinin tai yangin myös elementtien mukaan. Viisi elementtiä — puu, tuli, maa, metalli ja vesi — muodostavat kiertokulun jossa ne ovat toisiinsa nähden suotuisissa tai epäsuotuisissa suhteissa. Paikan ilmapiiriä voidaan muuttaa lisäämällä tai poistamalla eri elementtejä edustavia muotoja tai esineitä.
Elementtiopin mukaan suotuisassa ympäristössä ovat kaikki elementit edustettuina ilman minkään ylivaltaa. Esimerkiksi runsas punaisen värin käyttö sisustuksessa voi voimistaa liikaa tulielementtiä, josta saattaa seurata rauhattomuutta, kiihtymystä ja jopa sydänoireita. Tilanteen tasapainottamiseksi on vähennettävä punaista tai lisättävä maa-, metalli-, tai jopa tulen sammuttavaa vesielementtiä. Puuta ei tässä tilanteessa suositella; se lisää tulen voimaa entisestään.





Eläinsymbolit keskeisiä

Ihanteellinen tontti antaa fengshuin mukaan etelään, jotta auringonvaloa olisi mahdollisimman paljon. Sen takana olisi hyvä olla vuori tai kukkula, joka antaa tukea ja suojaa kylmiltä pohjoistuulilta. Mieluiten tontti olisi sivuiltaankin kukkuloiden syleilyssä, ikään kuin käsinojallisessa nojatuolissa. Parasta olisi, jos paikan editse lisäksi virtaisi leppoisa joki tuoden mukanaan raikasta vettä. Länsimaisin termein ilmaistuna tämä kaikki takaa talon ympärille suotuisan pienilmaston.

Samaa periaatetta sovelletaan sisällä rakennuksessa mutta ilmansuunnista riippumatta. Kun ihminen on varmistanut selustansa sijoittamalla selän seinää vasten ja katseen kohti ovea, on olo turvatuin. Tätä asetelmaa fengshuissa kuvataan neljän eläinsymbolin avulla. Takana on tällöin vakaa, musta kilpikonna, vasemmalla sinivihreä lohikäärme, edessä punainen, lentävä lintu ja oikealla valkoinen tiikeri. Kaikkien näiden eläinten tulisi jollain tavalla näkyä maisemassa, joko maastonmuotoina tai rakennettuina symboleina.

Eläinsymbolit ovat olleet Kiinassa suosittuja mielikuvien apuvälineitä, koska ne helpottavat ympäristön hahmottamista. Eläimiin liitetyt tarinat ovat osaltaan taanneet sen, etteivät yhteisön jäsenet ole harkitsematta tehneet suuria muutoksia ympäristöönsä; eihän ole viisasta härnätä tiikeriä, eikä katkaista lohikäärmeeltä häntää!


Fengshuin monet muodot

Fengshui-ajattelu jakautuu kahteen pääkoulukuntaan: toisessa painotetaan ympäristön muotojen tarkastelua ja toisessa käytetään erityistä fengshui-kompassia. Kiinalaiset kehittivätkin kompassin ensin nimenomaan ennustus- ja fengshui-käyttöön — merenkulun apuvälineenä se yleistyi vasta noin tuhat vuotta myöhemmin.

Fengshuihin on myös ollut helppoa yhdistää kiinalainen astrologia ja numerologia, joissa molemmissa hyödynnetään elementtien kiertokulkua. Jos tiedetään mitä elementtejä henkilö syntymähetkensä perusteella edustaa, voidaan hänelle osoittaa vaikkapa mahdollisimman suotuisa vuoteen tai työpöydän sijainti.

Vaikka eri koulukunnat painottavat eri teemoja ja menetelmiä, ovat peruskäsitteet kaikilla samat. Fengshuin harjoittamisessa ei ole kyse tiettyjen opinkappaleiden tai tekniikoiden kaavamaisesta toistamisesta vaan niiden soveltamisesta sekä herkkyyden kehittämisestä. Qin laadun ja voimakkuuden tunnistaminen on taito, jonka oppii vain harjoittelemalla. Tämän takia fengshuita onkin opiskeltu vanhemman mestarin oppipoikana jopa vuosikymmenien ajan. Fengshuissa katsottiin harjoitettavan kosmisen ja maanpäällisen energian tasapainotusta. Tietoa pidettiinkin yleensä salaisena, ja mestari valitsi oppilaansa huolella. Perinne saattoi siirtyä myös suvussa.


Länsimainen nyky-fengshui

Kaikilla kulttuureilla on ollut omat tapansa valita ilmastoon ja maaperän laatuun nähden parhaat asuinpaikat. Myös erilaisilla rakentamiseen liittyvillä seremonioilla on joka kulttuurissa ollut tärkeä osa ihmisen ja paikan suhteen vahvistamisessa. Ehkä länsimaissa viime vuosina kasvanut fengshui-innostuskin kertoo ihmisten tarpeesta tarkastella ympäristöään muutenkin kuin puhtaan rationaalisesti ja halusta palauttaa yhteys ympäristössä koettaviin näkymättömiin voimiin.

Länsimaissa fengshuin perinteisiä menetelmiä on yksinkertaistettu ja samalla paljon syvempää viisautta on sysätty syrjään. Lännessä fengshuita on viime aikoina sovellettu lähinnä sisustusoppina, sillä yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat usein pelkästään hänen oman kotinsa seinien sisälle tai puutarhaan. Fengshui on nykyään suosittua myös yritysmaailmassa. Pääkonttorin tai myymälöiden hyvän sijainnin ja soveliaan sisustuksen avulla toivotaan saavutettavan myös taloudellista menestystä.

Vaikka ei haluaisi fengshuihin syvemmin perehtyä, ainakin kaksi periaatetta länsimaisesta nyky-fengshuista kannattaa omaksua. Ensimmäinen on niinkin arkinen asia kuin siivoaminen. Hyvä huoneilma ja siisti ympäristö ovat hyvää fengshuita. Toinen suositeltava periaate on luopua sellaisista tavaroista, joihin liittyy negatiivista tunteita. Jotkut esineet saattavat muistuttaa vanhoista ikävistä tapahtumista ja asioista, ja eivät siten tue ihmisen kehitystä ja hyvinvointia. Kun ryhtyy tällä tavoin havainnoimaan kaikkea ympärillä olevaa, alkaa samalla huomaamattaan kiinnittää entistä enemmän huomiota elinympäristöönsä.

Fengshuissa voidaan sanoa olevan kyse harmonian ja paikan ominaislaadun etsimisestä. Kun länsimaisessa arkkitehtuurissa halutaan puhua jonkin paikan tyypillisestä energiatilasta, käytetään yleensä käsitettä “paikan henki”. Fengshuin käsitteitä käyttäen on mahdollista kuvata juuri tuota energiatilaa, ja se antaa lisäksi käytännön ohjeita, joilla tilaa voi virittää tarpeen mukaan mahdollisimman tasapainoiseksi, rauhalliseksi tai energiseksi.

Kuten arkkitehtuuri, fengshui on tieteen ja taiteen rajamaastossa. Sillä on arvoa ympäristön esteettisessä jäsentämisessä ja se antaa hyviä työkaluja “ympäristölukutaidon” kehittämiseen.

Yhdistämällä fengshuin monituhatvuotisia, käytännön kokemuksiin perustuvia teorioita länsimaisen tieteen tutkimusmenetelmiin — vaikkapa aivotutkimukseen — saatetaan tulevaisuudessa saada lisää tietoa siitä miten ihminen hahmottaa ympäristöään ja miten se häneen vaikuttaa.



Kristiina Mäntynen
Mitä-Missä-Milloin 2000
Otava 1999






Katso myös Kielimatka Kiinaan: fengshui (video, 1 min.)
Osa Yle:n Kielimatka Kiinaan -nimistä kiinan kielen ja kulttuurin kurssia vuodelta 2004.





Takaisin etusivulle